Vuosi 2: Kuolemanlaakso

Tämä postaus osuu toimintamme toiselle vuodelle. Ajanjaksona on noin kevät 2015 - syksy 2015. Voit lukea täältä edeltävän vuoden tapahtumia, kun yritys perustettiin. 

Kuolemanlaakso

Kaikkien aikojen ensimmäinen Helsinki Coffee Festival vuonna 2015 oli Kirahvin siihenastisen historian suurin ponnistus. Edeltävinä päivinä kahvia paahdettiin enemmän kuin koskaan ja myös helsinkiläiset pääsivät maistamaan Jyväskylässä jo tuttuja Seheä, Nyabihangaa ja Kamiroa. Olisimme itse halunneet olla kuin idolimme Drop Coffee tai Tim Wendelboe, mutta jonkin verran matkaa näihin tuossa vaiheessa vielä oli. Jotain toiminnan tasosta kertoo, että olimme messujen pienimmällä mahdollisella paikalla, vaikka panostus oli meille suuri. Kahvi toimi kuitenkin jo tuolloin. Sehe on ollut meillä viimeksi kolme vuotta sitten valikoimissa, mutta se tulee vieläkin silloin tällöin puheeksi ihmisten kanssa. Oma suosikkini noista kahveista oli Kamiro, joka oli Seheen verrattuna hieman mausteisempi ja omaan makuun jännittävämpi.

Messuilla osallistuimme myös Nordic Approachin yleiseen cuppingiin. Yleensä ottaen nämä maistelut ovat hauskoja, mutta Kirahvin tuotantokahvin valinnat tehdään yksin ja hiljaisuudessa.

Festareilta saatiin hyvää palautetta. Tiesimme että erikoiskahvit ovat nosteessa, mutta samassa tilassa yhtä paljon erikoiskahvin harrastajia oli jotain uutta meille. Omasta mielestämme myös Punainen Kirahvi pystyi erottumaan eri paahtimoiden seasta. Ehkä suurimpana voittona voidaan pitää, ettei meiltä kysytty kertaakaan teemmekö tätä työksemme (silloin vielä kallis harrastus). Festarit toivat lisää uskoa, että kahvinpaahtamisella pystyy elättämään itsensä Suomessa.

Autot pakattiin nuoruuden vimmalla ja suunnaksi laitettiin Helsinki. Tuolloin navigaattorina toimi vielä isältä lainattu Tom Tom älypuhelimen sijasta.

Jälkeenpäin ajateltuna on uskomatona kuinka paljon myimme kahvia tältä pöydältä. Kuvan reunassa näkyvällä kahvinkeittimellä keitimme kymmeniä litroja kahvia näytteeksi messukävijöille. Tuolloin vielä ensimmäinen kysymys oli "Onko tämä ilmaista". 

Helsingistä tarttui mukaan myös meidän hyvä asiakas Slurp. Manuel, Rafael ja Tero ajattelivat jo tuolloin huomattavasti isommin kuin me: heillä oli ja on tavoitteena kahvivallankumous Suomessa. Me olimme muuttaneet lähinnä oman kahvikulttuurimme vielä tuossa vaiheessa. Slurp toimii hyvänä suunnannäyttäjänä muillekin kahvialan toimijoille Suomessa.

Saimme kesällä 2015 vihdoin uusia kahveja kehitettäväksi. Ensimmäisestä tilauksesta viisastuneena määrät olivat pienempiä. Jätimme Burundin ja Ruandan alkuperänä väliin seuraavat pari vuotta, sen verran 700 gramman eriä niitä oli paahdettu ja maisteltu. Nyt paahtimolle saatiin niitä kaikkein kiinnostavimpia kahveja. Kahveiksi tuli Herra Alemun käsittelyaseman Chelelectun alueen Etiopia Kochere ja Karithaithi osuuskunnan Kiynyun käsittelyaseman Kenia AA Kirinyaga. Varsinkin Kochere aprikoosisena ja kukkaisena nousi näistä esiin ja valoi uskoa, että me pystymme kehittämään myös muita kuin Ruandalaisia ja Burundilaisia kahveja. Vuoden aikana saimme varmasti kaiken irti silloisesta paahtimestamme.

Kahvit saapuivat paahtimolle trukkilavoilla. Kenialaiset kahvit ovat yleensä laatikoissa vakuumipakattuna.

Paahtomestari Tommi opintomatkalla Barnin paahtimolla Berliinissä kesällä 2015.

Välillä paahtimolla ehdittiin viettämään aikaakin hyvän seuran, kahvin ja keksien kanssa. Maitopurkin tarkoitus on jäänyt historian hämärään. Tietääkseni emme tuolloinkaan maitoa kahviimme laittaneet.

Toimitusmäärissä olimme keväällä 2015 jossakin kaupallisen toiminnan ja erikoisen harrastuksen välillä.

Pakkaukseen tehtiin pieni uudistus kesällä 2015. Käsinkirjoitetun tekstin määrää pienennettiin huomattavasti aiemmasta. Alkuperäinen ajatus oli hyvä, mutta vanhojen laatikoiden kanssa käytimme enemmän aikaa kahvin pakkaamiseen kuin kahvin paahtamiseen.

Sinällään hyvin sujuneen kesän aikana aloimme puhumaan, kuinka olemme ”kuolemanlaaksossa”. Kilon koneella ei selkeästi pystynyt paahtamaan tarpeeksi kahvia, jotta sillä olisi elättänyt itsensä. Kapasiteetti riitti hädin tuskin vuokran ja muiden kulujen maksuun, jos olisi ollut valmis tekemään ympäripyöreitä työpäiviä. Laadussakaan emme päässeet enää selkeästi ylöspäin. Vaihtoehdoiksi muodostui oikeastaan sijoittaminen parempaan koneeseen tai muutto takaisin autotalliin. Sen verran kahvifestareilta oli tullut optimismia erikoiskahvin mahdollisuuksiin, että suunta oli aika selkeä – eteenpäin. 

 

Tämä vuosi on jaettu kahteen eri postaukseen. Seuraava postaus on tulossa ja silloin on vuorossa muutto Vaajakoskelle.

-Tommi

 

---

Lue myös:

Vuosi 2, osa 2. Muutto Vaajakoskelle!


Jätä kommentti

Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.

Sale

Unavailable

Sold Out