Vuosi 2, Osa 2: Kahvipaahtimo Vaajakoskelle

Tämä postaus osuu ajanjaksolle syksy 2015 - kevät 2016.

Vaajakoski

Probat on kahvinpaahtimien Mercedes Benz. Eniten historiaa, eniten ensimmäisiä. Niksit opittuaan tehoa ja luonnetta löytyy. Yrityksenä Probat on käytännössä keksinyt nykyaikaisen kahvipaahtimen. Samoihin aikoihin kun Karl Benz viimeisteli moottoroitua vaunuaan Mannheimissa, Probat kehitti rumpupaahdinta muutaman sadan kilometrin päässä Emmerichissä. Siispä kun lähdimme etsimään isompaa kahvinpaahdinta, valinta oli suhteellisen selvä huolimatta siitä, että laitteen yhteneväisuudet Mersuun jatkuvat myös hintalapun puolelle. Paahdin vaikuttaa raakakahvin ja paahtajan jälkeen eniten kahvin makuun, joten tähän oli pakko satsata.

Probatin yksityiskohtien viimeistely on korkealla tasolla. Väriksi valikoitui messinki.

Uusi kone tarvitsi uudet tilat. Sellaiset löytyivätkin pitkien etsintöjen jälkeen Vaajakoskelta. Olimme pyörineet ympäri kaupunkia katsomassa tiloja, mutta lopulta sopiva löytyi, kun paikallisessa yökerhossa asia sattui puheeksi henkilön kanssa, joka tunsi Naulatehtaan tilojen uudet omistajat. Tilat käytiin katsomassa seuraavalla viikolla ja todettiin täysin ylivertaisiksi verrattuna muihin vaihtoehtoihin. Edelleen uskon, että paahtimomme ympäristö on yksi Pohjois-Euroopan hienoimpia paikkoja paahtaa kahvia, vaikka aika monta paahtimoa on vuosien varrella tullut katsastettua. Vaajakoskelle muutto tuntui myös kotiin paluulta. Siellä tuli asuttua parikymmentä vuotta, joten ympäristö on tuttu.

 Naulatehtaan piippu.

Talvinen näkymä paahtimon yläkerrasta kohti Naissaarta. Sulkuportit ovat kiinni.

 Kovimmillakin pakkasilla avoinna pysyvä Vaajakoski tekee ilman kosteaksi. Se asettaa paahtomestarin parranhoidolle haasteita.

Paahdin tilattiin hyvissä ajoin ja sen toimitus luvattiin samoihin aikoihin, kun paahtimon remontti valmistuisi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Syyskuun sijasta paahdin saapui marraskuun viimeisinä päivinä. Melkein kolmen kuukauden ajan meidän kustannukset juoksivat, mutta emme pystyneet toimittamaan kahvia merkittäviä määriä. Pahinta oli, että elintärkeä joulumarkkina uhkasi mennä meiltä täysin ohi tuona vuonna. Nykyisin pitäisimme täysin selvänä, että aikataulut ja budjetit venyvät, jos niihin ei ole laskettu reilusti varaa mukaan ratkaista eteen tulevat ongelmat. Tuolloin tämä ei kuitenkaan ollut selvää. Ensimmäinen lukuisista yrittämisen oppitunneista tuli opittua.

Paahdin saapui marraskuisena aamuna tulevan paahtimon lastauslaiturille.

Tähän asti päästiin hulilla. Koneen nostamiseksi pois kuljetuspakkauksestaan tarvittiin trukkia.

 Puolen tonnin painoisen koneen paikka hienosäädettiin hulin avulla.

Kuvassa näkyy paahtomestarin hanskat asennuspäivän jälkeen.

 Toimitusjohtaja Atte selvittämässä syklonin asennusta. Sykloni kerää kahvista paahdossa irtoavan hopeakuoren talteen.

Kahveiksi uudelle paahtimelle saatiin Buesaco Nariñon alueelta Kolumbiasta ja Homa osuuskunnan etiopialainen kahvi Oromian alueelta.  Etiopialaiset kahvit ovat melkeinpä aina hyviä, mutta kymmenen pienviljelijän viljelemä Buesaco nousi näistä omaksi suosikikseni. Olemme tämän erän jälkeen ostaneet melko paljonkin kolumbialaisia kahveja. Kahvin paahtaminen uudella koneella ei lähtenyt automaattisesti toimimaan. Vanhassa ja uudessa koneessa oli periaatteessa melko samanlainen toimintaperiaate, mutta kymmenen kertaa isompi koko muutti käytännön prosessia paljon. Sopivaa eräkokoa, ilmavirtaa ja kaasun määrää paahdon eri vaiheissa haettiin kauan. Oikeastaan haemme vieläkin näiden muuttujien kultaista pistettä jokaiselle kahville, jotta pääsisimme aina lähemmäksi täydellisyyttä.

Buesaco oli yksi ensimmäisiä Vaajakoskella paahdettuja kahveja. Mausta löytyi appelsiinia, persikkaa ja ruokosokeria.

Välillä paahtimolla ehdittiin juomaan kahviakin. Kuvassa näkyvä Wolisho on aiemmin mainittu Homa -kahvi. Paketteihin kirjoitettiin Wolisho, koska se näytti paremmalta ja oli sinällään totta.

Olemme kaksi kertaa joutuneet toimittamaan kahvia myyntiin liian nopealla aikataululla. Jouluna 2015 olimme hädin tuskin saaneet remontin tehtyä, paahtimen asennettua, koekäytettyä ja kahvit paahtimolle, kun ensimmäiset erät oli luvattu toimittaa. Tällöin tuli tehtyä isoja oletuksia laitteen toiminnasta, mutta maisteluiden jälkeen olimme itse tyytyväisiä kahveihin. Pari viikkoa myynnin alkamisesta aloimme saamaan kuitenkin asiakaspalautetta. Yleensä meille saapuva palaute on lähinnä koskenut toimitusongelmia, ei makua tai laatua. Tuona jouluna olimme paahtaneet muutaman erän liian vaaleaksi. Maku oli mielestämme aivan loistava maisteluissa, mutta uutettuna näistä eristä ei saanut tarpeeksi makua irti, pahimmillaan kahvit olivat olleet liian kovia kotimyllyille. Teimme mitä pystyimme, eli asiakkaille tarjottiin hyvitystä ja jatkossa kaikille kahveille myös tehdään koeuutto ennen kuin ne pääsevät ulos paahtimolta, riippumatta kiireen määrästä. Tapaus oli kuitenkin jo toinen tärkeä opetus yrittämisestä uudella paahtimolla ja uudella paahtimella toimimisessa. Paahtimon on aina varmistettava, että kaikki on mahdollisimman laadukasta ja toimivaa kuppiin asti.

Paahtimon alkuperäinen asetelma. Kuvassa näkyviä paahtimesta lähteviä putkia asennettiin kauan. Oikealla näkyy alkuperäinen kilon kapasiteetin paahdin. Vasemmalla näkyvä uusi paahdin on kapasiteetiltaan kymmenen kertaa isompi.

Kokonaisuutena tuon vuoden joulumarkkina meni kuitenkin yllättävän hyvin. Saimme paljon uusia asiakkaita ja meidät opittiin tuntemaan ainakin kahvin harrastajien piireissä Jyväskylässä. Uusi kone (muutamaa erää lukuunottamatta) saatiin toimimaan kohtuullisesti. Kirahvi oli hyvin matkalla kohti hyvää liiketoimintaa.

Kahvia lähdössä Toivolan Vanhan pihan joulupihalle. Kuvassa näkyvät "Joulusekoitus" pussit myivät hyvin. Pakkasimme niihin todellisuudessa samoja korkealaatuisia pieneriä kuin myimme valkoisissa laatikoissakin. Hinta oli sama, mutta monet halusivat siltikin nimenomaan joulukahvin.

Saimme talvella vielä kaksi kahvierää. Nämä kahvit ovat mahdollisesti tärkeimpiä mitä olemme paahtaneet. Astrid Medinan viljelemä castillon ja caturran sekoitus Kolumbiasta saattaa olla paras kahvi, mitä olen paahtanut. Hedelmää, aprikoosia ja makeutta oli ihan älyttömästi. Puoli vuotta uudella paahtimella olivat olleet pahimmillaan turhauttavia, mutta kun tällainen makupommi tuli maistelupöydälle, tiesimme, että olemme paahtoprofiileissa vihdoinkin oikeilla jäljillä. Toinen kahvi taas oli poikkeus sääntöön, ettemme enää osta ruandalaista kahvia. Olemme tehneet viime aikoina paljon yhteistyötä kahvin hankinnassa ja paahtoprofiilien kehittämisessä Artisan cafen Jani Mikkosen kanssa. Hän on muun muassa hallitseva brewers cupin suomen mestari. Kigoma oli ensimmäinen Kirahvin kahvi, mitä hän maistoi. Mies muistaa vieläkin kyseisen kahvin ja ilmeisesti muisto on positiivinen, kerta yhteistyötä rupesi syntymään. 

 Talvella 2016 Keskisuomalaisen jutun kuvatekstissa meistä puhutaan nuorina yrittäjinä. Sen verran yrittäjävuodet ovat kuluttaneet, että todennäköisesti meistä ei enää puhuttaisi varsinaisesti nuorina.

 Paahtimolle saatiin myös maailman paras kahvimylly Mahlkönig EK43, tai tuttavallisemmin eekoo.

Seuraavaaksi blogi jatkuu vuoden 2016 Helsinki coffee festivalille ja siihen aiemmin vihjattuun toiseen kertaan, kun jouduimme toimittamaan kahvia liian nopeasti.

-Tommi

---

Lue myös:

Edellinen osa (Vuosi 2, osa 1)

Seuraava vuosi (Vuosi 3)

 

 

 

 

 


Jätä kommentti

Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.

Sale

Unavailable

Sold Out